Tämän elokuvan katsomisesta on jo jonkin verran aikaa kun tätä postausta kirjoitan, joten muistiinpanojen pohjalta mennään. Tämä kuitenkin oli sellainen elokuva josta todellakin haluan kirjoittaa vaikka aloittaminen vähän venähti.
Alfonso Cuaronin ohjaama dystopinen scifi-draama Ihmisen pojat (Children of Men) sijoittuu vuoteen 2027, jossa ihmiskunta taistelee olemassaolostaan synkässä tulevaisuudessa. Lisääntymiskyky on heikentynyt ja maailman nuorin ihminen on 18-vuotias, mutta kuolee heti elokuvan alussa. Cliwe Owenin näyttelemä entinen aktivisti Theo Faron joutuu temmatuksi tapahtumien keskelle entisen vaimonsa, aktivisti Julian Taylorin (Julianne Moore) kautta. Theon joutuu mutkien kautta vastuuseen harvinaislaatuisesta, raskaana olevasta naisesta, Keestä (Claire-Hope Ashitey). Keen pitäisi päästä turmeltuneen maailman läpi rannalle jossa saattaa olla vielä toivoa.
Ihmisen pojat on pelottavan ajankohtainen kuvaus ainakin pakolaistilanteen ja ilmastonmuutoksen osalta. Elokuvan maailma on synkkä, raunioina ja saastunut, ihmisiä piinaa hedelmättömyys, pakolaistilanne on räjähtänyt käsiin ja anarkistit koittavat saada muutoksia aikaan. Enimmäkseen ihmiset kuitenkin vain hyökkäilevät epätoivoissaan. Kuitenkin elokuvassa on muutamia huvittavia pieniä yksityiskohtia, kuten taivaalla leijaileva sika. Varmasti monet asiat elokuvassa symboloivat jotakin, mutta niiden huomaamiseksi minun pitäisi katsoa leffa uudestaan. Kuitenkin useita viittauksia Raamattuun bongailin, kuten raskauden paljastaminen tallissa ja elokuvan lopun merikohtaus.
Näyttelijöiden työ on vakuuttavaa, juuri elokuvaan sopivan vakavaa. Cliwe Owenin lähes koko ajan huolestuneet, vakavat, ihmettelevät kasvot sopivat elokuvaan ja Julienne Moore on päässyt näyttelemään vähän totutusta poikkeavaa roolia anarkistina. Elokuvan hetkittäisenä piristysruiskeena on Michael Kane Theon pilviveikko-kaverina, mutta eihän hänellekään käy hyvin, kuten ei monelle muullekkaan.
Elokuvan musiikkimaailma on vaatimaton ja vähäeleinen, mikä vain lisää tunnelman ahdistavuutta. Kuvaustyyli on myös todella elokuvan tyyliin sopivaa. Toimintaa sisältävissä kohtauksissa on heiluvaa, liikkeessä mukana olevaa kuvausta, päähenkilön olan takaa seuraamista ja veriroiskeita kamerassa. Kuvaustyyli tuo katsojan mukaan elokuvan tilanteisiin, eikä katsojan silmiä säästellä väkivallaltakaan, sillä vuoden 2027 maailma on täynnä sitä. Välillä tuntuu kuin katsoisi sotadokumenttia. Elokuva kokonaisuudessaan on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksellinen. Pienen ihmisjoukon taivallus halki synkän maailman on armotonta katsottavaa.
Elokuvan tunnelma on todella epätoivoinen ja ankea. Kuitenkin pieniä toivon pilkahduksia elokuvassa on raskaana olevan tytön ansiosta ja huomaa että lapsen itku todellakin saa ihmeitä aikaan. Elokuvan epätoivon aikana on selkeä päämäärä johon aivan lopussa päästäänkin, tosin monien uhrauksien kautta. Avoin loppu jättää epäselväksi miten toivottoman maailman ja ihmisrodun lopulta käy.
Mielestäni elokuva oli todella todella ahdistava enkä voi sanoa että olisin tykännyt tästä. Elokuvan jälkeen itsellekin jäi epätoivoinen olo omaa elämää ja koko maailman tilannetta kohtaan. Ehkä tämäkin elokuva on juuri tunteiden herättämisen takia todella hieno elokuva.
Mistä katsoin elokuvan: Netflix
Kauan ennen Revenanttia, Emmanuel Lunezki kuvasi Ihmisen pojat. On se kyllä kova.
VastaaPoistaItsellä olo jäi itse asiassa vähän kylmäksi leffan jälkeen. Olihan se hienosti tehty, mutta pohjimmiltaan "vain" seikkailuelokuva. Näin jonkun videoesseen missä purettiin juuri tuota elokuvan visuaalista syvällisyyttä, mutta itse kyllä tarvitsen leffalta jotain muutakin.
Ja sen sanottuani tajusinkin ett itse arvostelin elokuvan viiden tähden arvoiseksi, täydelliseksi leffaksi...xD sen siitä näkee että oikeasti arvostelut pitäisikin kirjoittaa vähän ajan päästä niin näkee miten aika vaikuttaa muistoihin...
PoistaOhoh :D Itsekin pidin elokuvaa tosi vaikuttavana mutta nyt vähän ajan päästä en edes muista sitä kunnolla xD
Poista