Tämä postaus minu piti julkaista jo yli viikko sitten tämän kirjoitettuani mutta tajusin että eihän minulla ole haluamiani kuvia, vaan ne ovat kotona ulkoisella kiintolevyllä. Enkä halunnut kopsailla vaan samoja kuvia vuosi sitten tekemistäni postauksista. Joten nyt kotona tämän loppuun muokattuani sain tämän julkaisukuntoon. Tämä kappale kuvastaa hyvin postauksen tunnelmaa, tätä tuli muutenkin paljon kuunneltua viikko sitten kavereiden kanssa sillä tämä on kaverini tämän hetken ykkössuosikki.
Alan Walker- Faded
Mutta nyt itse postauksen asiaan...
Viime viikolla oli kauhea järkytys tajuta että omista potkiaisista on jo vuosi! Tuli kauhean kateellinen olo kun kävelin yliopistolta kämpille päin ja jo kaukaa kuului huutoa kun kymmenen rekallista abeja ajelivat ympäri keskustaa poliisiauton johdolla. Oli hienoja lakanataiteiluja ja hauskoja asuja; paljon suurieleellisempää kuin meidän yksi pikkurekkamme jonka lavalla neljästään huudimme pakkasessa kurkut käheiksi ja äänen pois tyhjällä kylällä ajellessa. Myöhemmin tuli kurvailtua omalla autolla osa porukasta peräkontissa rollaattorin kanssa luukku auki peruskoululaisten luistelutunnin aikaan kaukaloa ympäri.
Voi niitä aikoja! Ja siitä kun on jo vuosi tai vasta vuosi. Aika kuluu niin oudosti että toisaalta tuntuu tuosta olevan hirveästi aikaa ja toisaalta että vasta äskenhän ne olivat.
Tuli todella haikea olo että voisipa palata ajassa taaksepäin lukiovuosiin. Silloin kun oli ne tietyt kaverit, pidettiin hauskaa ja hulluteltiin, kaikki tuntui näin jälkeenpäin ajateltuna niin helpolta. Tietystihän silloin riitti stressiäkin ja kiirettä vaikka millä mitalla! Mutta opiskelu oli mukavaa ja kaikki vaikutti niin kiinnostavalta. Pakko sanoa että ainakin tähän mennessä lukio on ollut elämän parasta aikaa!
Itse tanssin vanhojen tanssitkin ensimmäistä kertaa kunnolla vuosi sitten abivuonna. Varsinaisena vanhana kakkosella esitimme pienen tanssiesityksen, jota varten ei hommattu varsinaisia vanhojen mekkoja vaan juhlimme perus juhlamekoissa. Silloin tuli lähdettyä virallisille vanhojen jatkoille, toisin kuin abivuonna, jolloin lähdimme tietysti abiristeilylle. Kummatkin tanssit olivat ikimuistoiset ja ihanat, kuten myös niiden jälkeiset juhlaillalliset♥ Meinasin että olisin mennyt täällä katsomaan huomattavasti meidän tansseja suurempia, mutta en sitten halunnutkaan mennä kun olisi vain tullut liian haikea olo.
Itse tanssin vanhojen tanssitkin ensimmäistä kertaa kunnolla vuosi sitten abivuonna. Varsinaisena vanhana kakkosella esitimme pienen tanssiesityksen, jota varten ei hommattu varsinaisia vanhojen mekkoja vaan juhlimme perus juhlamekoissa. Silloin tuli lähdettyä virallisille vanhojen jatkoille, toisin kuin abivuonna, jolloin lähdimme tietysti abiristeilylle. Kummatkin tanssit olivat ikimuistoiset ja ihanat, kuten myös niiden jälkeiset juhlaillalliset♥ Meinasin että olisin mennyt täällä katsomaan huomattavasti meidän tansseja suurempia, mutta en sitten halunnutkaan mennä kun olisi vain tullut liian haikea olo.
Potkiaisten ja vanhojen tanssien jälkeen abiristeily! Kolmestaan kahden kaverini kanssa toisen kaverin enon ollessa valvojana laivalla. Enemmän tai vähemmän villiä menoa, ja unta todella vähän, ennen kaikkea hauskaa ja ai että se laivan buffet♥ Kaikkea mahdollista herkkua susheista lähtien niin paljon kuin vain jaksoi syödä ja juoda viiniä ja olutta. Vaikka olikin pikku piipahdus vain siihen nähden että Pohjois-Savosta ajoimme Helsinkiin risteilyn takia josta ei käyty edes maissa.
Kyllä väsytti paluumatkalla noiden tapahtumantäyteisten päivien jälkeen lukulomalle päästyä. Mutta risteilylle kannatti todellakin lähteä vaikka välillä mietittiinkin että onko järkeä. Kuitenkin kaikki nuo olivat vain once in a lifetime-kokemuksia. Hauskaa aikaa kavereiden kesken ennen eristäytymistä kirjoituksiin lukemista varten. Se jäikin sitten toistaiseksi viimeiseksi (jos ei viime viikonloppua lasketa!) kavereiden kanssa bilettämiseksi vaikka lukulomalla olinkin kuskina muiden bilettässä.
Abivuosi muutenkin oli ikimuistoinen, ei vain noiden huippukohtien osalta; oli abifreskon ja opettajaparodia-videon tekemistä, abihupparien hankkimista ja itse tekemistä, hauskoja kuvaussessioita, illanviettoja, yökouluja jolloin ei nukuttu juuri ollenkaan ja seuraavana päivänä oppitunneilla istuttiin silmät ristissä, Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kyllä todellakin kannatti ahkeroida lukio ja 96 kurssia läpi.
Potkiaiset, vanhojen tanssit, kirjoitukset ja lakin saaminen olivat asioita joita odotti niin monen monia vuosia ja nyt kun on todella tajunnut kaiken sen olevan takanapäin on jotenkin tyhjä olo. Kuitenkin olen todella iloinen että sain kokea kaiken tuon ja ainahan on muistot jäljellä. Välillä vain on ärsyttää palata enemmän tai vähemmän ankeaan nykyhetkeen ja muistaa miten hankalaa elämä on.
