American Sniper on vuonna 2014 julkaistu Clint Eastwoodin ohjaama ja Bredley Cooperin tähdittämä elämäkerrallinen toimintaelokuva. Elokuva kertoo Cris Kylesta, joka nousi kymmenvuotisen sotilasuransa aikana Yhdysvaltain armeijan tappavimmaksi tarkka-ampujaksi 160 vahvistetulla tapolla. Elokuva perustuu vuonna 2013 edesmenneen Kylen samannimiseen omaelämäkertaan ja kertoo hänen elämänsä pikkupojasta kuolemaan asti. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana kuuteen eri kategoriaan, mutta voitti vain parhaiden äänitehosteiden Oscarin.
Minulla ei ollut tästä elokuvasta juuri mitään ennakko-odotuksia tai tietoja mutta suhtauduin tähän melko nihkeästi sillä sota-aiheiset elokuvat eivät uppoa minuun, yleensä ainoa asia mitä niistä jää käteen on ärtymys tai jopa viha\inho ihmiskuntaa kohtaan. American Sniper yllätti kuitenkin positiivisesti. Se ei ollut täysin sodalla ja taistelukohtauksilla mässäilyä, vaan liikuttava kuvaus omaan silmääni yli-isänmaallisesta miehestä. Arvostusta ja varsinkin järkyttävyyttä lisää että elokuva perustuu tositapahhtumiin ja Chris Kylen kohtalo on todellinen. Kylen elämäntarina näytetään läpi taidokkaasti ja juuri sopivasti eri elämänvaiheisiin perehtyen. Toki painotus on sotasankarin neljässä komennukseesa lähi-itään ja perhe jää aikalailla taka-alalle, kuten on varmasti oikeassakin elämässä käynyt. Kylen komennusten jälkeistä ongelmallista perhe-elämään ja siviiliin sopeutumista kuvataan vain pinnallisesti eikä siihen perehdytä sen kummemmin, kuten ei myöskään eettisiin ongelmiin joita Kyle on varmasti paljon kohdannut. Elokuvan näkökulma on korostetun amerikkalainen ja amerikan armeijaa ihannoiva. Vastustajat kuvataan ainoastaan petollisina raakalaisina. Tämä minua häiritsi, tavallisia kansalaisia ei näytetty juuri lainkaan.
Itse sankari jäi persoonana minulle melko etäiseksi vaikka ei Bradley Cooperin roolisuorituksessa ole moitittavaakaan. Cooper on kyllä ihan nappivalinta Kylen rooliin ulkonäöltäänkin, yhdennäköisyys on suuri. Välittävän ja tunnollisen tarkka-ampujan persoona ja mielen liikkeet tulevat hyvin esille lähikuvauksissa vähäeleisen ja vaatimattoman näyttelijäntyön kautta. Koko elokuva nojaa Cooperin roolisuoritukseen. Sympatiani olivat Kylen perheen, varsinkin vaimon puolella; välillä jopa mietin että kylläpä laittoi nainen elämänsä pilalle rakastumalla SEALiin.
Elokuvassa oli todella järkyttäviä kohtauksia, kuten se jossa islaminainen antaa pojalleen kranaatin räjäytettäväksi. Elokuva sai näitä kohtauksia näyttämällä minut todella tajuamaan konkreettisesti, mitä kaikkea kauheaa lähi-idässä on tapahtunutkaan ja yhä paraikaa tapahtuu. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella ajatuksia herättävä elokuvakokemus josta on hankalaa kasata ajatuksia järkeväksi kokonaisuudeksi. Vaikka Kyle olikin sympaattinen, ihailtava henkilö ja hänen kohtalonsa pistää vihaksi, en ymmärrä tappamisen ihainnointia. Miksi sankariksi pääsee tappamalla suuria määriä ihmisiä? Ei tähän kuitenkaan voi muuta sanoa kuin että sota on sotaa...
Elokuvaa katsoessa muuten naureskelin että onneksi tälle leffalle ei tehty shawhank redemptioneita paskan suomennosnimen suhteen, muuten tämä oisi ollut amerikkalainen tarkka-ampua. Voisiko tyhmempää nimeä ollakkaan.
Loppuun vielä hauska vertailukuva Cooperista ja Kylestä.
Mistä katsoin elokuvan: Netflix
Olipa hieno arvostelu (taas). Hienosti analysoit elokuvan ideologista pohjaa ja olen täysin samaa mieltä - nimittäin lähinnä vihastutti elokuvan asenne kuvaamiinsa teemoihin. Oliko tämä psykologinen kuvaus sodan arvista? Oliko tämä räiskintäelokuva? Oliko tämä sodanvastainen vai kuin armeijan värväysvideo? Esitti kyllä paljon kysymyksiä, mutta ei vastannut yhteenkään. Omastakin arvostelustani tuli mielestäni sekava kun tästä ei oikein saanut ajatuksiaan kokoon mitenkään järkevästi xD
VastaaPoistaKiitoksia :) Hyviä kysymyksiä kyllä mutta vastauksia ei tosiaan juurikaan tullut. Hankala mutta mielenkiintoinen leffa arvioitavaksi.
Poista